Töissä oli tylsää, taas. En edes jaksa muistella mitä tein. käytiin vaimokkeen kanssa koirapuistossa kun tuli viime yönä kotia reissusta. Nyt yritän tässä sohvalla häntä herätellä, että jos pääsis sänkyyn asti nukkumaan.

Sain telkkarin toimimaan kun sain sen uuteen kämppään raahattua vanhalta. Jee! Roks, roks.

Tänään oli elämäni tylsin työpäivä. Tein paperihommia hitusen, mutta sitten sysäsin pinkan sivuun, koska alkoi tietokoneen näpytys alkoi vituttamaan niin paljon. Pyörittelin hieman kameroita, mutta sekin oli tylsää ja turhaa, koska ketään seurattavaa ei ollut paikalla. Joten käytin aikani kävelemällä. Lähinnä kävelin pisteestä A pisteeseen B ja sieltä pisteeseen C jonka jälkeen vuorossa oli piste D, jne. Mietin siinä jolkotellessa erilaisia uhkakuvia ja mitä pahimmillaan voisi sattua ja mitä uhkia todennäköisemmin työmaalla voisi sattua. Pommi-iskuista ryöstöön ja aseistetusta narkomaanista pihalla räjähtävään vaarallisia aineita kuljettavaan rekkaan. Ehkä tämä Kauhajoki-tragedia onkin koskettanut jopa minua, kylmää ja melkein tunteetonta ihmistä, jollain tapaa koska aloin miettiä erilaisia uhkakuvia. Tai sitten mulla oli liian tylsää. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Neuvoin erästä henkilökuntaan kuuluvaa nuorta, aika sutjakan näköistä naista pesäpallon säännöissä. Hän halusi niistä tietää toisen työnsä takia. Opettaa orastavassa murrosiässä oleville lapsille liikuntaa. Voi olla pojat, mikäli opetettavat nyt poikia ovat, tyytyväisiä liikunnan maikkaansa....:) No, mutta asiaan. En oikein itsekään tiedä, miten helvetissä tiedän pesäpallon säännöt, mutta tiedänpä vain. Tyttö oli tyytyväinen kun jaoin tietojani. En tiedä, kuvittelinko vain, mutta vaikutti ehkä hieman siltä, että tyttö olisi minun mailallani halunnut pelata. Olin aika imarreltu, vaikkin hetken asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että taisin vaan käsittää/ymmärtää/jokin-vastaava-sana väärin. Vaikka samapa tuo, sillä enhän minä, varattu mies, olisi mitään tehnyt, paitsi kieltäytynyt, vaikka tyttö olisi ehdottanut suoraan seksiä. Nätti tyttö, mutta oma on nätimpi...

Vietin juuri 2 tuntia koirapuisossa, josta tunnin puhuin äitini kanssa puhelimessa. Ihmettelimme nykymaailmaa ja ihmisiä. Tarkemmin kun asiaa ajattelee, ihme ettei tällaisia kouluammuskeluita tai muita vastaavia pommi-iskuja ole enemmän. Ihmiskunta on erittäin itsetuhoinen. Historia toistaa itseään, mutta eri muodoissa. Olen nimittäin miettinyt, että koska seuraava sota syttyy Suomelle tai Suomessa. Ja älkäät kukaan sanoko, ettei niin käy. On käynyt jo. Tällä kertaa vastassa ei vaan ole ryssä. Vaan me itse. jokaisen oma peilikuva. Olemme pilanneet tai olemme pilaamassa oman ja muiden tulevaisuuden. Eikä kukaan huomaa sitä. Misäköhän johtuu, että näistä tällasia asioita koko ajan tulee lisää? Pitäisikö meidän oikeasti hypätä ajassa taaksepäin? Enne kun ei tällaisia ollut.  Opittaisiko me pikku hiljaa omista virheistämme? Ääh, liian syvällistä tähän mielentilaan. En jaksa pohtia asiaa enempää. Kaksi tuntia raikkaassa ulko-ilmassa syö energiat, vaikkei tee edes mitään.

Taidanpa tästä tehdä itselleni jotain syöminkiä ja alkaa koiriakin ruokkimaan. Sitten untemaille.

Catch ya later!

Tänään on Suomessa tapahtunut. Turha varmaan mainita, mistä tapauksesta puhun. Media näyttää jälleen kyntensä ja koittaa syyllistää poliisia. Tietysti. Eihän ampuja itse voi olla syypää, vaan aina täytyy etsiä joku taho, jonne kohdistaa syyllisyys. Poliisia on helppo syyttää. Valitettavasti. Mistä poliisia syytetään? Siitä, ettei perunut tämän ampujan aselupaa. Millä perusteella olisi perunut? Käytännössä mitään laillista perustetta aeluvan peruuttamiseen ei ollut.Kun poliisi ei noudata lakia, jumalauta mikä soppa siitä syntyy. Kun poliisi noudattaa lakia, niin jumalauta mikä soppa siitä syntyy. Niin tai näin, aina teet väärin. Helppohan se tosin on normaali lampaiden huutaa ja inistä, kun eivät mitään mistään tiedä. Voin väittää, että olen elänyt yli kymmen tavallisen ihmisen elämän. Uskokaa huvikseen. Ja tiedän, millaisia tavikset ovat. He elävät omaa elämäänsä, ovat tämän yhteiskunnan muurahaiset. He pitävät tämän kaiken pystyssä. Mutta he eivät ymmärrä, eivätkä tiedä mistään mitään. Eivätkä halua tietää. Eikä heidän pidä tietääkkään. Se kaikki, oikeasti järkyttäisi heitä. Valitettavaa vain on, että he kitisevät aina kaikesta.

No, Case Kauhajoki tuli, oli ja meni. Sellaista elämä on. Tapaus on hirvittävä tragedia läheisensä menettäneille ja he ovat varmasti suruissaan. Niinkuin tietysti kuuluukin olla. Tuusalassa on moni varmasti järkyttynyt myös. Muut lampaat sitten vetävätkin tekopyyhyyden viitan päälle ja itkevät ja kauhistelevat, ovat järkyttyneitä ja mitä vielä? Kauhistelu ja pään pyörittäminen on ok, mutta muu on tekopyhyyttä. Aivan oikeasti, kuinka monta ihmistä tämä tapaus liikuttaa huomenna? Ensi viikolla? Kuukauden päästä? Vuoden päästä? 10 vuoden päästä? Siis muita kun läheisensä menettäneitä? Itse pidän tapausta tietyllä tavalla surullisena, tietyllä tavalla tragediana mutta oikeasti, tapaus ei liikuttanut elämääni sen enempää, kuin että juttelin äitini kanssa yhteiskunnasta 15 minuuttia, kahvilla ollessani surffailin netissä etsiessäni tietoa, että mitä helvettiä oikein on tapahtunut, kuuntelin radiota tunnin verran, lähetin kaksi tekstiviestiä, kirjoitan nyt tätä ja käytin kahvisurffauksen lisäksi 10 minuuttia netissä surffailuun, katsoessani tämän henkilön kuvia. That´s it.

kuulsotaa ehkä kylmältä, mutta minkä helvetin takia olisin kauhistunut, itku kurkussa, kiljuisin kauhusta ja kirjoittelisin Suomi24:n palstalle käsi-aseiden kieltämisestä ja poliisin virheistä? Hetken hyppy aiheesta pois. Kuinka monta ihmistä ase on tappanut? Puututtaisiko niin aseen jatkeena oleviin, eikä aseisiin? Kiitos ja takaisin aiheeseen...
Ihmisiä kuolee joka päivä. Toiset ennen kuin ehtivät aloittaa elämänsä, toiset kesken elämänsä ja kolmannet jo sen elettyään. Olen pahoillani läheisensä menettäneille, tiedän miltä se tuntuu, mutta en tuntenut ketään kuolleista tai loukkaantuneista tai ylipäätään kenestäkään, joka jollain tapaa liittyy tapaukseen. Joten minun elämääni asia ei enää hetkauta. 

Töissä oli paska päivä. En ehtinyt muuta kuin kirjoitella vartijoille ohjeita. Myöhästyin puoli tuntia, mokasin tiedoitustilaisuuden järjestämisen ja sekoitin yhden tietokoneen. Onneksi aika meni suht nopeasti jutellessani pomoni kanssa niitä näitä.

Kävin Jakomäen koirapuistossa tänään ja yllätys oli suri. Puisto oli jaettu kahtia, pienten ja isojen puoli. Ihan jees, tosin puisto oli ehkä viihtyisämpi ennen tätä jakamista. Mutta ymmärtäähän sen, että fifit pelkäävät koiria, kun omistajatkin panikoivat. Isot koirathan aina tappavat itseään pienemmät, ihan huvin vuoksi vain.

Testasin uuden asunnon saunan ja sauna oli aivan loistava. Nautin tätä kirjoittaessani toista olutta, joka jäi saunareissulta käteen. Ensimmäinen pullo saunassa meni kahdella huikalla, tosin olut maistui hieman oudolta. Epäilen, etei korkki ole ollut kunnolla tiivis ja turhan paljon hiilihappoja on päässyt karkuun. Tämä jälkimmäinen maistuu perusbisseltä. Nyt nautin oluen loppuun Metallican uutuuden soidessa taustalla,. Sen jälkeen laitan koirien ruuat valmiiksi, käytän konkkaronkan pihalla, annan ruuat ja valmista itselleni jotain apetta.

Kauniita unia!

Esittelyt nyt ihan ensiksi, eikös se kuulu hyviin tapoihin?

Olen mieshenkilö, iälläni ei ole väliä. Se yli 18, alle 40. Tarpeeksi laaja haitari, siis.
Työskentelen turvallisuusalalla, josta kirjoitan myös. Mutta älkää rakkaat ystävät ja kylänmiehet luulko, että tämä on Kilpikonnan aloittaman trendin vanavedessä tuleva uusi vartijablogi, näin ei asia ole. Työt on vain suuri osa elämääni, joten niistä varmaankin sanan joskus sanon.

Olen kirjoittanut tänne ennenkin, kahta eri blogia. Toinen kertoi elämästäni onnellisena, toinen vähän vähemmän onnellisena. Mutta kuten myös Eldakka-järven jää, ne ovat nyt taaksejäänyttä elämää.

Vastaan kirjoituksistani itse, ja mikäli joku läheiseni tai tuttavani minut jostain syystä tunnistaa, pyydän häntä olemaan kertomatta kenellekkään kuka olen. Se, että teidän, ettei kukaan tiedä kuka olen, antaa vapaamman otteen kirjoittaa mielipiteitä ja muita. Kahdessa edellisessä blogissa paljasti itsestäni liikaa. näin ei tule käymään tämän kanssa. Introon lisää myöhemmin.

Kello on jo yli 01:00, ja mun pitäis ollanukkumassa. Niin ja ruokkia koirat. Huomenna työt alkaa kello 08:00 ja aamu alkaa sopivasti tiedoitustilaisuudella. Fuck me Freddy. Joudun herätä jo kukon pierun aikaan käyttämään koirat, jotka olen muuten tässä illan mittaan unohtanut ruokkia. Täytyykin jättää siis intro hieman lyhyemmäksi, että saa mustit ruokaa.

Tänään olin illan töissä. Todella hiljaista. Yksi narkomaani kävi, seurailin kameroilla sitä ja menin ottamaan herran vastaan. Hänen poistuessa, kävelin ulos perään ja sanoin moro. Herra Narkki kääntyi ympäri ja morjesti. Kameroista ei näkynyt, että Naksu olisi mitään vienyt, kunhan ajattelin kiusata nipanapoa. Kysyin herra Naksulta, saisinko katsoa herran läpi. Vastasi myöntävästi. Kollasin herran läpi. Ei mitään. Edellisistä liikkeistä oli lähtenyt, muttei meiltä. Hyvä niin. Yritin provota Nipaa hieman, mutta päädyin juttelemaan herran kanssa. Kuulemma 10 vuotta ollut asunnoton. Ja lopettanut samaan aikaa heroiniin vetämisen. Kysyin neuloista, ja naksu alkoi sönköttää jotain. Lähdin pois.

Illalla pääsin himaan, käytin koirat puistossa. Tytöillä alkaa kohta juoksut. Fuck me Freddy. Nyt alan ruokimaan koiria ja menen nukkumaan, että jaksan huomisen aamun ja tiedotustilaisuuden. Toivottavsti en joudu puhumaan siellä mitään. Taidan yrittää luistaa paikalta.