Tänään on Suomessa tapahtunut. Turha varmaan mainita, mistä tapauksesta puhun. Media näyttää jälleen kyntensä ja koittaa syyllistää poliisia. Tietysti. Eihän ampuja itse voi olla syypää, vaan aina täytyy etsiä joku taho, jonne kohdistaa syyllisyys. Poliisia on helppo syyttää. Valitettavasti. Mistä poliisia syytetään? Siitä, ettei perunut tämän ampujan aselupaa. Millä perusteella olisi perunut? Käytännössä mitään laillista perustetta aeluvan peruuttamiseen ei ollut.Kun poliisi ei noudata lakia, jumalauta mikä soppa siitä syntyy. Kun poliisi noudattaa lakia, niin jumalauta mikä soppa siitä syntyy. Niin tai näin, aina teet väärin. Helppohan se tosin on normaali lampaiden huutaa ja inistä, kun eivät mitään mistään tiedä. Voin väittää, että olen elänyt yli kymmen tavallisen ihmisen elämän. Uskokaa huvikseen. Ja tiedän, millaisia tavikset ovat. He elävät omaa elämäänsä, ovat tämän yhteiskunnan muurahaiset. He pitävät tämän kaiken pystyssä. Mutta he eivät ymmärrä, eivätkä tiedä mistään mitään. Eivätkä halua tietää. Eikä heidän pidä tietääkkään. Se kaikki, oikeasti järkyttäisi heitä. Valitettavaa vain on, että he kitisevät aina kaikesta.

No, Case Kauhajoki tuli, oli ja meni. Sellaista elämä on. Tapaus on hirvittävä tragedia läheisensä menettäneille ja he ovat varmasti suruissaan. Niinkuin tietysti kuuluukin olla. Tuusalassa on moni varmasti järkyttynyt myös. Muut lampaat sitten vetävätkin tekopyyhyyden viitan päälle ja itkevät ja kauhistelevat, ovat järkyttyneitä ja mitä vielä? Kauhistelu ja pään pyörittäminen on ok, mutta muu on tekopyhyyttä. Aivan oikeasti, kuinka monta ihmistä tämä tapaus liikuttaa huomenna? Ensi viikolla? Kuukauden päästä? Vuoden päästä? 10 vuoden päästä? Siis muita kun läheisensä menettäneitä? Itse pidän tapausta tietyllä tavalla surullisena, tietyllä tavalla tragediana mutta oikeasti, tapaus ei liikuttanut elämääni sen enempää, kuin että juttelin äitini kanssa yhteiskunnasta 15 minuuttia, kahvilla ollessani surffailin netissä etsiessäni tietoa, että mitä helvettiä oikein on tapahtunut, kuuntelin radiota tunnin verran, lähetin kaksi tekstiviestiä, kirjoitan nyt tätä ja käytin kahvisurffauksen lisäksi 10 minuuttia netissä surffailuun, katsoessani tämän henkilön kuvia. That´s it.

kuulsotaa ehkä kylmältä, mutta minkä helvetin takia olisin kauhistunut, itku kurkussa, kiljuisin kauhusta ja kirjoittelisin Suomi24:n palstalle käsi-aseiden kieltämisestä ja poliisin virheistä? Hetken hyppy aiheesta pois. Kuinka monta ihmistä ase on tappanut? Puututtaisiko niin aseen jatkeena oleviin, eikä aseisiin? Kiitos ja takaisin aiheeseen...
Ihmisiä kuolee joka päivä. Toiset ennen kuin ehtivät aloittaa elämänsä, toiset kesken elämänsä ja kolmannet jo sen elettyään. Olen pahoillani läheisensä menettäneille, tiedän miltä se tuntuu, mutta en tuntenut ketään kuolleista tai loukkaantuneista tai ylipäätään kenestäkään, joka jollain tapaa liittyy tapaukseen. Joten minun elämääni asia ei enää hetkauta. 

Töissä oli paska päivä. En ehtinyt muuta kuin kirjoitella vartijoille ohjeita. Myöhästyin puoli tuntia, mokasin tiedoitustilaisuuden järjestämisen ja sekoitin yhden tietokoneen. Onneksi aika meni suht nopeasti jutellessani pomoni kanssa niitä näitä.

Kävin Jakomäen koirapuistossa tänään ja yllätys oli suri. Puisto oli jaettu kahtia, pienten ja isojen puoli. Ihan jees, tosin puisto oli ehkä viihtyisämpi ennen tätä jakamista. Mutta ymmärtäähän sen, että fifit pelkäävät koiria, kun omistajatkin panikoivat. Isot koirathan aina tappavat itseään pienemmät, ihan huvin vuoksi vain.

Testasin uuden asunnon saunan ja sauna oli aivan loistava. Nautin tätä kirjoittaessani toista olutta, joka jäi saunareissulta käteen. Ensimmäinen pullo saunassa meni kahdella huikalla, tosin olut maistui hieman oudolta. Epäilen, etei korkki ole ollut kunnolla tiivis ja turhan paljon hiilihappoja on päässyt karkuun. Tämä jälkimmäinen maistuu perusbisseltä. Nyt nautin oluen loppuun Metallican uutuuden soidessa taustalla,. Sen jälkeen laitan koirien ruuat valmiiksi, käytän konkkaronkan pihalla, annan ruuat ja valmista itselleni jotain apetta.

Kauniita unia!